Aeneinin uhkaus

[url=]


Nistityttö heräsi jälleen yksin. Tunneliin tunkeutuva ydinjätteen vihreä hehku valaisi hänen kasvojaan hämärässä maanalaisessa tunneliverkossa, jossa nukkui satoja nistejä suojassa Zombeilta ja velkojiltaan. Lauma tuo turvaa, sanotaan.

Tyttö pysytteli silti matkan päässä muista, sillä hän kammoksui näitä.
Hän ei oikeastaan nukkunut, vain katkonaisia sekavia unenpätkiä. Eihän tämäkään kaupunki nukkunut koskaan, se vain hävitti ajantajun.
Tyttö pohti nykytilaansa. Vielä kuukausi sitten hän oli ollut koko ikänsä kuivilla, ja nyt hän nukkui narkkariluolassa. Ei hän ollut yksi niistä! hän ei ollut mikään nistityttö.

"Minun piti vain pitää hauskaa, ei elää näiden ihmisten parissa!!Mitä olen tekemässä?"

Jotain liikkui tunnelissa. Hän säpsähti ja kuunteli.


Hiljaisuus.


"Ei se mitään ole. Ylireagoin..
Ehkä se on taas jotain hallusinaatioita joita olen saanut viimeaikoina. Otin kyllä Paradiizia päiviä sitten, eikä vaikutuksen pitäisi enää tuntua.Tyhmää ajatella näin"

Hän koetti paeta mietteitään mutta hänellä ei ollut muuta ajateltavaa. Paradiiz täytti hänen mielensä, avasi sitä, elävöitti sitä. Se helpottaa ilman sivuoireita.
Päiväkausia kestävä valvominen oli silti outoa. Unen tarve oli olematon, paitsi tänään ja oli poikkeuksellista että hän edes oli nukahtanut. Hän tiesi ettei ollut ottanut yliannostusta, eikä muitakaan aineita jotka valvottaisivat häntä.
Oireet olivat silti ilmiselvät. Hänen olemuksensa oli riutunut ja mielialansa jatkuvasti oudon puudutetut. Ajatuksia oli vaikea muodostaa, kuin mieli sulkisi itseään ja antaisi tilalle jotain primitiivistä.
Hän oli useampana päivänä saanut itsensä kiinni ajattelemasta maanpinnalla makaavia ruumiita. Kukaan ei tietäisi, jos hän ottaisi pienen palan niistä. Kukaan ei saisi tietää.
Rottien kiinniotto oli hankalaa ja hänellä ei ollut rohkeutta seurata niitä syvemmälle kuin oli nyt. On kerrottu että maan alla rotat olisivat kissan kokoisia ja lihavia.

"En ole niin kuin ne! en ole nisti! en ole Zombi! En sorru syömään ihmislihaa, on minullakin kunniani".

Nälän tunne oli silti huutava, vaikka sen sai sammumaan jos odotti tarpeeksi kauan. Ajatukset katkesivat kuin terän leikkaamina kun kaksi silmäparia tuijotti häntä. Aenein oli kyllästynyt odottamaan maksua ja tullut noutamaan osansa.
Tytön sydän oli pysähtyä kauhusta, sillä hän piilotteli juuri Aeneinia täällä. Hän haukkoi henkeään, vihreä valo paljasti Aeneinin figuurin pimeydestä. Miten helvetissä Aenein oli ohittanut muut nistit ilman että nämä olisivat antaneet hälytyksen? Hän perääntyi muutaman askeleen ja kauhukseen muisti olevansa umpikujassa.

"idiotti" hän ajatteli "kaupungin sääntö numero yksi: Älä koskaan pysähdy, ole aina liikkeessä. Nuku paikoissa missä on pakotie, älä jätä jälkiä".

Hän tarttui nurkassa lojuviin putkiin, hapuillen otetta seinästä ettei kaatuisi. Tämä voisi olla hänen loppunsa.

"Mene pois! Minulla ei ole vielä rahoja! " ja hutaisi kohti Aeneinia.

"..Ja yhä väität että sinulla ei ole mitään millä maksaa?Etkö muista ettei paratiisia voi saavuttaa ilman maksua? Annan sinulle viikon aikaa.."

Aenein oli jo kääntynyt lähteäkseen, kun yhtäkkiä pysähtyi. Hän ei voinut piilotella virnuiluaan. Hän käänsi päätään niin, että kuuli kuinka tytön pelokas hengitys kaikui hiljaisessa tunnelissa. Se oli kuin musiikkia hänelle. Pelkkä valta ja pelon aiheuttaminen kiihotti hänen mieltään. Tyttö löyhkäsi niin pahalta, että hänet oli helppo löytää jopa cicatrixian sekamelskasta. Paskan ja eritteiden haju leijui päiväkausia tämän perässä.

"Typerä akka" hän ajatteli.

"Ensikerralla..

Ensikerralla otan jotain arvokkaampaa kuin rahasi".

Tytöllä ei ole varmasti mitään tarjottavaa. Häneltä silti löytyy sisäelimet, joita Aenein tarvitsi.

"Kuulin toiselta asiakkaalta että minua on etsitty. Mitä kerroit sille naiselle? Minua ei kiinnosta mitä hän sanoi, vaan mitä tietoja annoit hänelle. On parempi pitää suusi kiinni, paskaläjä, tai jätän sinut kitumaan ilman Paradizia".

Tyttö loi pelokkaan katseen Aeneiniin ja mumisi ettei ollut kertonut mitään. Hän tiesi että Aenein varmasti oli tietoinen mitä hän oli kertonut, sillä Aenein ei tulisi näin pitkälle ilman hyvää syytä tai poistuisi Cicatrixian alueelta.
Aenein tuijotti tätä hetken, hymähti ja asteli muutaman askeleen eteenpäin kutsuen tyttöä nistinartuksi.

Tytön hermot olivat muutenkin kireällä hän kuunteli hetken kuinka Aenein solvasi häntä.

Tyttö keräsi kaikki voimansa ja nappasi vierestään paksua rautalankaa. Nopeasti hän heitti sen Aeneinin kaulan ympäri ja muutamassa sekunissa pakotti tämän polvilleen.

"Saatpa maistaa omaa lääkettäsi. Herkullista, eikös?"




Aenein haukkoi henkeään. Rautalanka hiersi hänen ihonsa rikki ja tukki hänen hengityksensä. Tytöllä oli yllättävät voimat kokoisekseen naiseksi. Aeneinin iho hajosi pieniksi suikaleiksi, mikä antoi nistitytölle valtavat määrät nautintoa.

Tyttö päästi käheän kikatuksen.

Se oli tarpeeksi punatukkaiselle Aeneinille. Hän ei ottaisi mokomankin rääpäleen uhkailuja polvilteen. Aenein nousi tytön kauhuksi seisomaan ja kuinka rautalangan ote alkoi lipsua. Aenein heitti nistin salamanopeasti kimpustaan ja hyökkäsi tämän perään. Tyttö kiljaisi kauhuissaan kun Aenein löi tätä nyrkillään ja tarttui tämän likaisista hiuksista, nostaen tämän seinää vasten. Vinkuva tyttö avasi silmänsä hitaasti odottaen seuraavaa lyöntiä.

"Lyö mua, vihaa mua, hakkaa minut, vittu tapa vaikka! en välitä! En voi valua enää alemmas.." Parkuva nyyhkytys kaikui pitkin luolaston seinämiä.
"Minulla oli hyvä elämä..nyt elän viemärirottien armoilla! olen myynyt koko elämäni ja nyt olen tuomittu tänne.."

Aenein lopetti tytön puhetulvan asettamalla sormensa tämän huulille. Hän kosketteli tytön pelonsekaisia kasvoja. Ensin otsaan, sitten poskia, suuta, kaulaa. Vapisevia huulia.
Kylmässä maanalaisessa tunnelissa tyttö tunsi kuinka Aeneinin lämmin hengitys höyrysi ja osui tämän korvalehteen kun hän kuiskasi rauhallisella, matalalla äänellä

"Sinulla on erittäin, erittäin huono asenne tyttöseni"

Hän sulki tytön suun koko kädellään. Verenpurkaumat kiiluivat tämän silmissä kun hän etsi hätääntyneenä jotain pakotietä katseellaan. Hän toivoi ihmettä, mutta tiesi, että Aeneinille olisi yksi ja sama kuolisiko tyttö tähän. Se olisi todella ruma loppu.
Aenein hymyili. Hän laski toisen kätensä tytön poskelle, sitten kaulalle, lopulta alas vatsalle. Terävät kynnet jättivät raapimajälkiä herkälle iholle. Tyttö värisi kauttaaltaan. Nopea nytkähtävä kouraisu vatsaan hätkähdytti tyttöä. Hän ynisi tuskissaan ja lähes romahti polvilleen pelosta. Aenein puristi tämän sisäelimiä ja nosti mairean katseensa suoraan tytön silmiin. He molemmat tiesivät mitä Aenein aikoisi ottaa.

"Sinut on tuomittu.. Helvettiin? "Aenein toisti tytön kesken jäänyttä lausetta.
"Jos tämä on todellakin pahinta mitä voit kuvitella, mietipä uudestaan, lutka. Ensikerralla otan sisäelimesi maksuna. Leikkaan ne vaikka eläisit vielä, sätkisit kuin mikäkin turkiseläin mutta ainahan sinut voi vaikka naulata maahan. Ne eivät ehkä ole minkään arvoisia, mutta en voi odotella pidempää että pilaat ne.. elämäntavallasi".

"..teet nimittäin ennätyksen saastaisuudellasi jopa Lachrymae Cityn mittapuulla"

Aenein sysäsi tytön maahan kuin roskan ja käveli tiehensä. Pimeys ja hiljaisuus palasivat, kun tyttö alkoi saada taas henkeä. Aenein ei enää sietäisi tämän niskurointia.
Vapina levisi tämän kehoon, jalat eivät toimineet. Hän tunsi kuinka lämmin kusi levisi hänen rohtuneille reisilleen ja hän huusi kauhusta käheän, varismaisen huudon.