Lachrymae City Historia 1930-2013

Lachrymae City (kyynelten kaupunki, ”maailman suurin jätekasa”[Entinen nimi Acies City]) itsenäinen kaupunkivaltio Kashdanin ja Azrian välisellä rajalla.

Valtiota on luonnehdittu maailman eristetyimmäksi kaatopaikaksi. Naapurimaat ovat Kashdan etelässä ja Azria pohjoisessa. Valtiolla ei ole tunnustettua valtarakennetta tai yhtenäistä yhteiskuntajärjestelmää. Lachrymae City on Kleptopatrinen yhteiskunta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kleptokratia




Historia



The Lachrymae-cove lahti on ollut vuosisatoja kahden ympärysvaltion valloittamana. Azrian hallittua aluetta yli 350 vuotta, oli alue luonnontilassa ja sub-boreaalisen metsän valloittama. 1800-luvun alussa alkoi Azrian pohjoisista kaupungeista suuri joukkomuutto Yhdysvaltoihin. Poismuutto oli niin voimakasta, että maan väestörakenne horjui, eikä sillä ollut tarpeeksi sotilaallista voimaa tai interessejä vahtia raja-alueitaan.
1800-luvun lopulla alueen valtasi Kashdan. Azria ei koskaan allekirjoittanut rauhansopimusta ja katsoi lahden ja sen saarien kuuluvan itselleen.
1903 lahden rannalle perustettiin pieni hökkelikylä, jota tällöin kutsuttiin joko Elkfieldiksi tai nimellä Dandelion Springs (historioitsijat ovat eri mieltä kumpi nimi oli alkuperäinen, paikallisten käyttämä).
Pääosin kalastuksesta ja maanviljelystä elänyt yhteisö oli tunnettu luonnon mukaisista arvoistaan ja tiukan kristillisestä opistaan. He elivät pääosin eristyneinä muusta Kashdanista, ja monet pitävät heitä amish-lahkon sukuisena yhteisönä.
1930-luvulla Azria ilmoitti Kashdanin johdolle, ettei se enää ”katselisi maansa häpäisyä” ja katsoi lahden siirtyneen jälleen omistukseensa. Lahkolaiset pakotettiin muuttamaan Kashdanin puolelle, mutta Kashdan ei koskaan vastaanottanut pakolaisia, joiden kohtalo on jäänyt selvittämättä.
Kashdan julisti maan pakkolunastuksen ”rikokseksi Kashdanin valtiota kohtaan” ja kokosi joukkonsa maiden väliselle rajalle. 6.kesäkuuta 1930. Kashdan hyökkäsi lahden eteläreunalle 8.kesäkuuta ja lähti ylittämään salmea ponttooneista rakennetulla sillalla. Azria onnistui aluksi torjumaan kaikki salmen ylitykset, mutta heikosti varusteltu armeija kukistui lyhyessä ajassa. Kashdanin ja Azrian tärkeimmät kauppakumppanit puuttuivat maiden väliseen kiistaan 25.kesäkuuta 1930 ja lähettivät yhteiset joukkonsa estämään suuremman konfliktin. Valtiot sopivat aselevon seuraavana päivänä, joka silti ei päättänyt sotatilannetta, sillä kumpikaan valtio ei allekirjoittanut rauhansopimusta.

Vuosina 1936-1937 raja maiden välillä oli epäselvä ja molemmat katsoivat lahden alueen kuuluvan itselleen. Näinä vuosina käytiin myös monia pieniä konflikteja, jotka hermostuttivat valtioiden johtoa. Oli riskialtista antaa naapurivaltion asukkaiden asuttaa lahden aluetta.
Marraskuussa 1933 oli ehdotettu alueelle ns. Vapaa-kauppa aluetta, mutta muutaman vuoden takaisen konfliktin vielä painostamina suunnitelmista luovuttiin. Viisi vuotta myöhemmin Edgar W.Macar, unkarilainen Azriaan maahanmuuttanut siirtolainen ehdotti alueelle perustettavaksi kauppapaikan paikallisille, liennyttämään alueen kireitä olosuhteita. Lahden katsottiin kuuluvan molemmille valtioille, sillä jo lähes 80 vuotta aluetta hallinnut Kashdan oli mieltänyt sen kuuluvan itselleen valtion pitkäikäisyyden takia (valtiona Kashdan oli perustettu 1400-luvulla, mutta alueen kuninkaat olivat asuttaneet maata vuosisatoja).
Tämän kesäkuun sodan jälkeen molempien valtioiden talous oli raunioina. Taistelupuoliskojen väliseksi rajaksi vakiintui vuoden 1930 aselepolinja, joka kulki lahden halki. Trench island ja sen saaret jäivät Azrialle kuuluviksi, mikä hiersi maiden kireitä välejä jatkuvasti. Kashdanilaiset paikalliset tulittivatkin jatkuvasti saaren puolella sijaitsevaa sotilastukikohtaa. Tästä juontuu ohuen salmen nimi ”slobbers cape” kun Azrian sotilaat nimittivät Kashdanilaisia kuolaaviksi rakeiksi.

Lahden pohjoisrannalle perustettiin keväällä 1938 vapaakauppa-alue hyvän tahdon eleenä valtioiden välille.

Acies City ja neljänkymmenen vuoden nousukausi

Kaupunkimainen rakentaminen jatkui läpi toisen maailmansodan, mutta kireät välit lieventyivät hitaammin. Kauppa-alue laajentui lopulta niin että paikalle rakennettiin silta joka yhdisti rannat.
Silta nimettiin Acies bridgeksi (nähdä, terävä näkö, kärki) joka lopulta yleistyi käsittämään myös vapaakauppa-aluetta sekä lopulta koko kaupunkia. Silta purettiin myöhemmin uuden alta pois.

1940-ja 50-luvuilla kaupunki alkoi kasvaa räjähdysmäisesti. Maiden välinen pitkään jatkunut rauha mahdollisti taloudellisen nousukauden, jonka symbolina alettiin kaupunki nähdä. Niinpä alueelle kohdistettiin valtavia rakennushankkeita, joista varmasti kuuluisimpiin kuuluu Acies gate-silta (valmistui 1951), Casino Cathedral (1956) sekä nykyisen Cicatrixian alueella sijainnut st. James Railway station(1960), joka tuli kuuluisaksi valtavasta katoksesta joka oli maalattu modernistisin freskoin.
Kaupunki tulikin tunnetuksi kauniisti suunnitelluista lähiöistään ja kasinoistaan, jotka jäljittelivät erilaisia historiallisia aikakausia. Koska kaupungin asioista päätti Kashdanin ja Azrian hallitukset, päätettiin luoda oma, kaupungin omista asioista huolehtiva ”ryhmä” jolla ei ollut todellista poliittista valtaa. 1962 tämä ”ryhmä” määriteltiin ”Acies Cityn neuvoa antavaksi paikallishallinnoksi” ja samaisen vuoden lopulla se julisti olevansa puolue APP.

Vuosia 1949-1989 kutsutaan neljänkymmenen vuoden talousihmeeksi tai nousukaudeksi. Termi on erittäin osuva, sillä kaupunki kasvoi valtavalla nopeudella hökkelikylästä miljoonakaupungiksi näinä vuosina. Suuria rakennushankkeita kustannettiin Kashdanin ja Azrian kassoista. Alueen ekonomia kasvoi ennätysmäisin harppauksin ja asukasluku nousi vuosina 1951- 62 yli kahdella miljoonalla, ja vuosina 1970- 80 lähes 2,5 miljoonalla asukkaalla. Uusia lähiöitä rakennettiin Lachrymae Coven molemmille rannoille. Kaupungin keskustaksi rakentui lopulta alkuperäinen kauppapaikka. Detzgiman pilvenpiirtäjäkompleksi valmistui 1970-luvulla jonne myös rakennettiin päärautatieasema josta pääsi niin Azrian kuin Kashdanin puolelle. Eteläiselle puolelle rakentui kuuluisa Casino Valley, jonka alueella sijaitsi viiden tähden huippuhotelleja sekä kasinoita, viihdekeskuksia ja kauppahalleja. Kaupunki tunnettiinkin sen hyvistä kulkuyhteyksistä, kansainvälisyydestä ja avoimuudesta. Kaupungin kaakkoisille rinteille rakennettiin valaistuin kirjaimin Lachrymae Hills-logo, jotka myöhemmin korvattiin Lachrymae City-kirjaimin kuten Hollywood hills Califoniassa. On esitetty monia teorioita miksi kirjaimet (jotka suunnitteli Emilie Heartdeep) eivät muodostaneet kaupungin silloista nimeä Acies. Yhden näistä mukaan haluttiin kunnioittaa alueen Lachrymae-nimisiä kohteita (Lachrymae Cove, Lachrymae Hills). Toisen, suositumman mukaan Emilie Heartdeep näki kaupungin kasvamisessa monia huolestuttaviakin puolia, jonka hän koki surullisena (Lachrymae, kyynelehtivä, salattu suru). On myös esitetty teorioita että nimi on anagrammi tai jonkin kultin salainen viesti johon myös Emilie Heartdeep olisi kuulunut.

1960-luku ja Poliittinen vire

Kaupungin poliittinen puolue ei ollut tunnustettu kummankaan hallitsevan valtion taholta, eikä kaupungin asioista haluttukaan poliittisia mielipiteitä. Silti 1960-luvulla herännyt poliittinen ilmapiiri kannusti kaupungin ainoaa ”puoluetta” APP:tä vaatimaan itselleen suurempia päätäntäoikeuksia. Vuosina 1962- 63 puolue ryhmittyi ja sai tunnustuksen lopulta molemmilta hallituksilta. Tämän myönnytyksen kannustamana nousi myös oikeisto-ja vasemmistopuolueita joiden oikeuksia ei silti tunnustettu valtaapitävien maiden hallituksien taholta. Poliittinen ilmapiiri oli silti viriytynyt.
Kaupungin asukasluku oli kasvanut 3,1 miljoonaan vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Vaatimuksia puolueiden tunnustamiseksi alettiin vaatia useilta tahoilta, tosin historioitsijat ovat kyseenalaistaneet oliko liikehdintä niin suurta kuin on myöhemmin annettu ymmärtää. Kashdan ja Azria näkivät puolueiden olemassaolon ”turhaksi” kuten asia ilmaistiin vuoden -64 yhteiskokouksen päätteeksi. Myöhemmin on esitetty, että ensimmäiset toiveet alueen itsehallinnosta syntyivät noina vuosina.
Marcus Kalfaiz, Slovakiasta kaupunkiin muuttanut kasinoyrittäjäperheen poika nousi Kashdanin ja Azrian suosimaan paikallispuolueen APP:n (Acies city Peoples Party) johtoon talven 1965 vaaleissa. Nuori, karismaattinen mutta poliittisesti kokematon Marcus nähtiin valtahallitusten silmissä harmittomana, joskin hieman radikaalina paikallisten äänitorvena. Hänen aikanaan kaupunki sai ensikertaa määritelmän ”erikoisalue” joka käsitti kaupungin, Lachrymae coven sekä Lachrymae Hills-kukkulat, käytännössä kaupungin nykyiset rajat. Kaupungin työolot kohenivat, lakialoitteita tehtiin ja talous kasvoi ennätysmäisin harppauksin, jotka ylittivät vuonna 1968 Azrian ja muutamaa kuukautta myöhemmin Kashdanin omat taloudet. Ulkomaita myöten tätä kaupunkia ihannoitiin kahden suurvallan yhteistyön hedelmänä ”Kasinojen kaupunkina”. Vuoden 1969-lopulla APP:n valta oli kasvanut kaupungin sisäisistä asioista neuvoa antavasta ”ryhmästä” hallinnoivaksi puolueeksi joka perusti päämajansa Detzgima Cityyn.
Alettiin puhua Kalfaiz-vallankumouksesta kun Marcus Kalfaiz valittiin toiselle kaudelle talven 1970-vaaleissa.

Tasapainoittelun vuosikymmen

1970-lukua Acies Cityn historiassa on luonnehdittu tasapainoitteluksi kahden hallinnoivan suurvallan alaisena. Toisaalta Marcus Kalfaizin rauhantahtoinen sisäpolitiikka oli avannut kaupungille uuden luvun, noussut oikeaksi puolueeksi ja herättänyt jopa toiveita itsehallinnosta, toisaalta kaupungin sisällä alkanut kuohunta aiheutti närää valtaapitävien valtioiden hallituksissa. Acies City oli noussut molempien valtioiden rahasammoksi, joka tuotti lähes 10% Kashdanin bruttokansantuotteesta. Olosuhteisiin nähden kumpikaan valtavaltio ei voinut säätää lakeja ilman toisen suostumusta, tai vaatia muutoksia ilman molemminpuolista samanmielisyyttä. Täten oli säädetty erikoislaki, joka kielsi muiden puolueiden laillisuuden kuin valtaapitävien ideologioita mukailevien. Koska Acies City oli erityisalue, oli sille alkanut muodostua omalaatuinen ja valtakulttuurista poikkeava rakenne ja asennemaailma. Lait olivat vähemmän rajoittavia uudisasukkaiden ja turistien kansoittamassa miljoonakaupungissa ja poikkesivat monissa suhteissa Kashdanin ja Azrian valtiolaista. Historioitsijat ovatkin ehdottaneet että tämä erityisasema sekä runsas siirtolaisuus saivat heräämään tunteen kuulumattomuudesta kummankaan valtion piiriin.
70-luvun nousukautta leimasivat kaupungin vanhimpien osien purku, massiiviset pilvenpiirtäjähankkeet sekä räjähdysmäinen turismi. Alueesta oli kasvanut viihdekeskus, mutta myös koti lähes kolmelle miljoonalle siirtolaiselle sekä heidän lapsilleen joiden käsitys ympärysvaltioiden oloista olivat joko hatarat tai vähätteleviä. Kaupunkia leimasikin erikoinen ilmiö, jolloin kaupunkiin kohdistuva muuttopaine oli suuri, mutta poismuutto oli lähes olematonta. Kaupunki osti itselleen vesialueiden saaria joille sijoitettiin luksushuviloita. Suuret satamat valmistuivat nykyiseen malliinsa 1976 joka lisäsi kaupungin taloutta merkittävästi.
Alettiin puhua Acies kuplasta, sillä talous oli noussut alueelle rajattomasti lähes 30 vuotta.
70-luvulla alkoi syntyä monenlaisia muotivirtauksia joita leimasi kaupungin erikoinen, futuristinen arkkitehtuuri, toisaalta uusvanhaa toistava casino townin romantiikka. Kaupunkia kutsuttiin Acid Cityksi joka viittasi sen kasvaneeseen huumetarjontaan jota ei pyritty rajoittamaan pelätessä turistivirtojen katoavan kaupungin tunnetusti vapaasta ilmapiiristä.


Puolueiden pakotteet ja neljän vuoden terrori

Kashdanin valtio koki tulleensa riippuvaiseksi Acies Cityn tuottamista tuloista ja piti kokouksen Azrian hallituksen kanssa. Maat sopivat elokuun 23,1972 Krakadin huippukokouksessa kaupunkia koskevista tiukemmista säädöksistä jotka takaisivat hallitsevien valtioiden saamat tuotot ja estäisivät APP:n valtaan pyrkimisen, sekä oikeiston ja vasemmiston nousun. Vuoden 1975 vaaleissa APP sai murskatappion ja monet pitivät vaaleja vilpillisinä. Azrian ja Kashdanin hallitukset loivat uuden puolueen ACCP (Acies City’s Community Party) joka käytännössä eliminoi APP:n ja muodosti nukkehallituksen kaupungin johtoon. Pormestari W.Edgar Münch erosi vastalauseena kaupungin ainoan virallisesti poliittisen puolueen kaatumisesta, joka johti koko viran jäädyttämiseen. Valtiot kiristivät verotusta ja nostivat tullimaksuja, sopimukseen kuului että kaikki voitot jaettaisiin tasan. APP kiellettiin ja sen kannattajat menettivät oikeutensa asua alueella jos jatkaisivat sen tukemista.
On epäilty että Kashdan olisi tullut liian riippuvaiseksi Acies Cityn tuotoista ja halusi täten saada kitkettyä riskit jotka kytivät irtonaisen kaupungin ilmapiirissä näinkin radikaaleilla teoilla. Vaikka tämän käytännössä vallankaadon katsottiin rauhoittaneen tilannetta, oli kasvava joukko työikäisiä kaupunkilaisia alkanut vaatia kaupungin itsemääräämisoikeuden palauttamista. Marraskuun mellakat -75 olivat ensimmäinen julkisesti näkyvä mielenilmaus kaupungin vaihtunutta poliittista eliittiä kohtaan. Kaupungin kadut tulvivat ihmisiä jotka levittivät lentolehtisiä, radikaaleimmat vaativat uuden hallituksen kaatamista ja kaupungin itsehallinnon palauttamista alkuvuoden -75 tasolle, jopa siitä eteenpäin. Tämä oli liikaa valtaapitävien valtioiden kestävyydelle ja 15.11.1975 mellakoiden jatkuttua jo toista viikkoa lähettivät valtiot 3500 sotilaan joukon rauhoittamaan tilannetta symbolisena eleenä kaupungin asukkaille. APP-puolueen johtohahmo Marcus Kalfaiz piti kuuluisan puheensa Detzgima Cityyn johtavilla marmoriportailla (tuhoutuneet 1995), jossa hän kehotti ihmisiä rauhanomaiseen protestiin kaupungin saamiseksi takaisin APP:n haltuun. Tilanne kärjistyi jo samana yönä kun kourallinen mielenosoittajia tunkeutui Detzgiman hallintorakennuksiin ja laski pilvenpiirtäjien pohjois-ja eteläikkuinoista lähes 30 metriset protestibanderollit, jotka osoittivat kohti Azriaa ja Kashdania. Banderolleissa luki uhkavaatimuksia sekä julistettiin Acies Cityn itsenäisyyttä.
16.11.1975 aamuyöllä oli valtioiden johtajat saaneet tarpeekseen ja käynnistivät operaatio Krakádin (Kashdanin pääkaupungin mukaan). Tarkkoja tietoja tilanteen kulusta ei ole, mutta silminnäkijöiden mukaan sotilaita vyörytettiin kaupunkiin pitkin pääteitä, turistit suljettiin hotelleihinsa ja banderollit revittiin alas. Marcus Kalfaiz ja joukko APP:n entisiä politiikkoja pidätettiin ja vietiin pois kaupungista. Ulkonaliikkumiskielto astui ensi kertaa kaupungin historiassa voimaan.
Vuosina 1976-79 kaupunkia käytännössä hallitsivat jälleen kahden valtion johdot. Tilanne oli silti katsottu erittäin räjähdysherkäksi eikä minkäänlaista poliittista tai järjestäytynyttä yli 10 hengen kokoontumista saanut järjestää ilman viranomaisten lupaa. Kaupungin sisällä kyti anarkia jota rajoituksilla, lakiuudistuksilla ja pakotteilla koetettiin kitkeä. Kolme yritystä kaataa ACCP (vuosina 1976, sekä kahdesti -77) nujerrettiin osittain väkivalloin. Kaupungin talouskasvu koki ensimmäisen hidastumisensa kesällä 1977. Epätyytyväisyys kaupungin johtamiseen, asukkaiden elinolosuhteisiin ja jättimäisiin rakennushankkeisiin vei kaupungin julkisesta kuvasta suuren osan negatiiviseen valoon. Talous koheni jälleen 1978, samoin kaupunkia ylläpitävät turistivirrat. Vuosi 1979 oli kaupungin kannalta ratkaiseva käännekohta. Osa APP-puolueen jäsenistä (jotka oli luokiteltu terroristeiksi) alkoivat kerätä ihmisiltä nimiä adressiin, joka sai valtioiden johdot hermostumaan. Listaa etsittiin ympäri kaupunkia ja ensikertaa maailman huomio oli täysin Acies Cityssä. Tätä hetkeä APP:n ja Marcus Kalfaizin kannattajat olivat odottaneet ja 17.2.1979 Acies Cityn asukkaat marssivat kaduilla ja vaativat vaalien pitämistä etukäteen. Azrian ja Kashdanin hallitukset joutuivat erittäin tukalaan asemaan, sillä maailman silmät seurasivat niiden liikkeitä. Acies City sai vaalit viimein 1.3.1979 ja tulos oli murskavoitto APP-puolueelle. Valtiot joutuivat myöntämään APP laillisuuden ja hallitukseen muodostui kaksi puoluetta, valtaapitävien Azrian ja Kashdanin rahoittama ACPP sekä Acies cityn oma puolue APP, joka vaihtoi nimensä Acies city Democratic Movement, ADM.

Tästä lähin valtioiden hallinta Acies cityssä vähitellen väheni ja välit hallinnon ja valtioiden välillä pysyivät tulehtuneina. Ilman suuria mellakoita, Acies City julistautui itsenäiseksi 11.11.1979.





1980-Luku



1980-luvulla alkoi kaupungin historian värikkäin luku, joka lopulta johti kaaokseen 90-luvulla.

Koska Acies City oli erkaantunut omaksi valtiokseen, riitautuneet välit Azrian ja Kashdanin kanssa johti taloudelliseen ahdinkoon, sillä massiivisten rakennushankkeiden, velkojen, kasinoiden ja kaupungin energian oli maksanut jompikumpi kahdesta valtiosta. Nyt omillaan oleva Acies City kärsi luottamuspulasta myös turistien, sen ainoan jatkuvan rahanlähteen keskuudessa.
Marcus Kalfaiz aloitti mittavat imagonkohennuskampanjat, ja alkoi karsia kaupungin menoja. Tämä johti aluksi kärhämään eri puolueiden välillä, sillä oli riski karsia ”aroista” asioista, kuten edustajien palkoista.



Vuosina 1981- 84 ADM kokosi mittavan kannattajajoukon, sekä sai taitavien neuvottelutaitoisten edustajiensa kautta viimein ulkomaalaiset sijoittajat

kiinnostumaan kaupungista.

1984 Kalfaiz keskitti valtaansa enemmän itseensä, ja yhä jatkunut taloudellinen ahdinko antoi hänelle vapaat kädet kontrolloida kaupungin oloja. Hänen suosionsa oli huipussaan, kun muiden puolueiden korruptiosyytteet puhkesivat skandaaliryöpyiksi kesäkuussa 1984, joka sai kaupunkilaiset irvailemaan korruptoituneelle johdolleen monenlaisten vitsien ja pilapiirrosten kautta.

Paljastui mittavia rahalahjoituksia huumekauppiailta ja mafiosoilta, jotka rahoittivat julkisia rakennushankkeita, kuten lastenkoteja, tietöitä ja korjauksia kaupungissa, sekä puolueiden omia menoja. Katsottiin, että kaupunkia hallitsivat todellisuudessa mafiosot, jotka olivat ostaneet itselleen valtaa. Seuraavina vuosina huumeturismi ylitti kasinoturismin , ja poismuutto kaupungista alkoi. Kalfaiz lakkautti kaikkien muiden puolueiden toiminnan vedoten kriisiajan hallintaan ja tämän piti olla väliaikainen tilanne. Vuodesta 1985 eteenpäin Marcus oli kaupungin ainoa johtaja, jonka alapuolella eli hänen henkilökohtaiset suosikkinsa perheineen. Kaupungin eliitti ja johto jopa kilpailivat ketkä pääsisivät hänen suosioonsa. Hän alkoikin vaatia itseään kutsuttavan ”Isäksi”. Talous kasvoikin huimasti mennessä kohti 1980-luvun loppua, mutta välit Azriaan tai Kashdaniin eivät parantuneet lainkaan, pikeminkin huononivat kun nämä valtiot pitivät yhteisen sotaharjoituksen lähellä Acies Cityn merirajaa. Epäillään juuri tämän harjoituksen saaneen Marcuksen perustamaan Acies Cityn armeijan, jonka hän rahoitti julkisista varoista sekä vapaaehtoislahjoituksin. On todennäköistä, että armeija perustettiin hänen valtansa ylläpitämiseksi, eikä niinkään suojaamaan valtiota ulkopuoliselta uhalta. Marcuksen mielenterveyden epäillään horjuneen jo 80-luvun alussa, mutta vainoharhaiset puheet (kuuluisin varmasti suorassa televisiolähetyksessä Marcuksen esiintyminen itsevarmana ja hyökkäävänä Azrialaista toimittajaa kohtaan, sekä palopuheet ADM puolueen ainutkertaisuudesta) johtivat entistä suurempaan kansansuosioon. Häntä onkin luonnehdittu lähinnä tyranniksi tässä vaiheessa uraansa.



Neuvostoliiton alettua kärsiä talousvaikeuksista 1989, Acies Cityn taloustilanne huononi välittömästi. Kaupungin maa-ala oli mitätön suhteutettuna väkilukuun, energiaa sai vanhentuneista vesivoimaloista eikä kaupungin imagonkohennus ollut toiminut. Ulkomaalaiset sijoittajat alkoivat vetäytyä ja kaupunki koki laajoja sähkökatkoksia. ADM antoi prostituutioille laajat oikeudet toimia kaupungissa ja vanhoja kasinoita muutettiinkin bordelleiksi.



1990-luku



Turistivirrat tyrehtyivät täysin 90-luvun alussa elvytyksistä huolimatta. Armeijan valta oli kasvanut niin suureksi, ettei Marcuksella ollut enää vastustajia. Hän syytti julkisesti entisiä vihollisiaan talousahdingosta, ja lähetytti heitä ”maanpakoon vapaaehtoisesti”. 1993 Mellakoissa surmansa sai lähes 80 ihmistä armejan ja poliisin luoteihin, kun he vastustivat kasinoiden lakkauttamisia, pakkolunastuksia ja nälänhätää, joka iski nopeasti kaupunkiin. Yritys yrityksen jälkeen ajautui konkurssiin ja työttömiä tuli joka päivä enemmän vaatimaan oikeuksiaan. Saastutus ja liikakansoitus alkoivat näkyä kaupunkikuvassa, ja Acies Cityä moitittiin useiden ulkomaiden taholta, johon ei kiinnitetty lähes lainkaan huomiota.



1.3.1994 Marcus piti puheen Detzgiman Portailla, jota oli tullut kuuntelemaan ennätysmäiset 1,3 miljoonaa kaupunkilaista. Puhe televisioitiin ja sitä seurasi lähes 6 miljoonaa kaupunkilaista, sekä ulkomailla että kaupungissa. Marcus innoitti kannattajiaan etsimään niitä, ketkä olivat todellisia syypäitä talousahdinkoon. Hänen puheensa kesti lähes 3 tuntia, jonka aikana hän kävi yksityiskohtaisesti läpi kysymyksiä kaupungin tilasta, syytöksistä korruptiosta ja tulevaisuudesta. Kesken maanisen puheensa, häntä ammuttiin puhepaperia pitävään käteen, sekä päähän kuolettavasti. Seurasi lähes välittömästi kaaos, jota rauhoittamaan saapunut armeija avasi tulen ihmismassaan. Kaupungin johto lamaantui lähes täysin, kun kenraalit julistivat kaupungin hätätilaan, jota he hoitaisivat määrittelemättömän ajan.



Loppuvuosi 1994 sekä alkuvuosi 1995 oli sekavaa aikaa, jolloin aloitettiin laajamittaiset karkoitukset.

Elokuussa 1995 paljastui laajoja puhdistuksia, jossa armeijan katsottiin hyökänneen omia kansalaisiaan vastaan ja teloituttaneen heitä. Tunnistamaton influenssamainen epidemia levisi kaupungissa, jolloin Azria Ja Kashdan asettivat kaupungin karanteeniin. Kumpikaan valtio ei ottanut vastaan pakolaisia, jonka on katsottu olleen pohja kaupungin nykyiselle tilanteelle. Tuntemattomasta syystä, molemmat valtiot hyökkäsivät täydellä voimalla Acies Cityyn 13.9. 1995, jolloin kaupunki kärsi valtavia tappioita. Lähes kaikki rajat oli suljettu jo kuukautta aikaisemmin, eikä kaupungista päässyt pois kuin uimalla. Pommituksissa hukkuikin tuhansia ihmisiä yrittäessään paeta. On arvioitu, että lyhyen ajan sisään lähes 40% kaupunkilaisista olisi saanut surmansa. Kadonneiden määrä ylitti syyskuun lopussa jo lähes 2 miljoonan, eikä heidän kohtalostaan ole vieläkään varmaa tietoa. On kyseenalaistettu pääsikö kukaan ulos pommituksista, sillä yhtään todistajaa ei ole astunut todistettavasti kertomaan tarinaansa. Kaupunki eristettiin lopulta täydellisesti marraskuussa 1995 vallihaudoin, ympärivuorokautisen sotilasvartioinnin ja miinoituksen avulla. Kaikki ulospyrkivät ammuttiin.



Sotatilanne jatkui lähes ympärivuorokautisina taisteluina 1996-1999. Tästä sekä Azria, että Kashdan ovat olleet vaiti, eikä mitään lausuntoja tästä ole annettu. Acies City lakkasi olemasta 1996, jolloin sitä alettiin kutstua nimellä LACHRYMAE CITY, näiden murheellisten teurastusten vuoksi.

Niinpä vuosista 1997-2005 ei tiedetä juuri mitään varmaa.
15. syyskuuta 1998 havaittiin vaimea, nopeasti päättynyt maanjäristys, jonka keskus jäljitettiin Acies Cityn (nykyinen Lachrymae City) alueelle. On epäilty että sen aiheutti kaupunkiin ammuttu ydinpommi, josta kiistellään yhä. Ydinpommiteorian mukaan kaupungin eteläosiin olisi pudotettu pienehkö, mutta laajoja tuhoja aiheuttanut ydinpommi joko Azrian tai Kashdanin pommittamina. Pommi todennäköisesti räjähti 50 m kaupungin yläpuolella. On esitetty myös useita vaihtoehtoisia teorioita, sillä merkkejä ydinpommista ja taustasäteilystä ei ole löytynyt.
Koska kaupunki oli jo eristetty vuosina 1995- 96, ei ole minkään ulkopuolisen tahon tai Lachrymae Cityn hallinnon selvitystä tapahtumien kulusta. Satelliittikuvista on päätelty että kyse on todellakin räjähdyksestä, mutta tuhon laajuutta on ollut käytännössä mahdotonta selvittää kaupungin pommitusten jatkuessa myös vuoden 1998 jälkeen lähes päivittäin.
Vuodesta 2000 nykypäivään
Kaupungin satelliittikuvista voi selvästi havaita laajoja tuhoja. Lähes 70% kaupungin infrastruktuurista on tuhottu. Laajamittaiset paloalueet, saasteet ja onnettomuudet ovat värjänneet alueita lähes mustiksi, eikä kaupunkia voi havaita ilman infrapunalaitteita sillä koko alueen peittää kellertävänharmaa läpinäkymätön saastepilvi. Pilvi pysyy paikoillaan sillä kaupunki sijaitsee lähes tuulettomassa poukamassa, ja jatkuvien palojen sekä tuntemattomasta syystä, pilvimassa kasvaa jatkuvasti. Vuodenaikoja ei pysty todennäköisesti havaitsemaan kuin ilman lämpötilan kautta. Lachrymae Cove on maailman saastunein lahti. Sitä peittää osittain monimetrinen kelluva jätepinta, jolla on havaittu elävän ihmisiä. Lahden suu on tukittu vallilla jo 1992 jolloin saastuttaminen alkoi, estämään saasteiden leviämisen ulos lahdesta. Kaupungin eristys ei ole enää täydellistä, sillä salakuljetus on yleistä, samoin kaupunkiin tuotavat henkilöt, yleensä Azrian tai Kashdanin asioita kritisoineita ja vangittuja toimittajia, joista halutaan eroon. Ulospyrkivät, salakuljettajat taikka muutoin kiinnijäävät eliminoidaan aina. On myös epäilty että rajavartiat katsoisivat läpi sormien huumekauppaa, josta lohkaisevat oman osansa. Azriaa ja Kashdania syytetään laajalti kaupungin tilanteesta, sekä kehitysavun estämisestä, inhimmillisen kärsimyksen aiheuttamisesta. On puhuttu myös että Lachrymae City olisi maailman suurin keskitysleiri. Nämä kaksi ympärysvaltiota pitävät kaupunkia tiukasti oman valvontansa alla, mutteivät ole pyrkineet valloittamaan sitä. Kaupungin rehottava huumekauppa on silti maailmankuulu, sillä alueella valmistetaan useita muotihuumausaineita joiden on sanottu olevan ”ensiluokkaisia”. Elonjääneistä, tai niistä ketkä kaupungissa elävät, ei ole tietoa, luku vaihtelee kahdestakymmenestä tuhannesta- miljoonaan. Ainoina ehjinä rakennuksina voi erottaa Detzgiman pilvenpiirtäjät, joiden huiput kohoavat pilvimassan yläpuolelle.
Kaikki ulkopuolisten (viralliset)yritykset päästä Lachrymae City läheisyyteen tai alueelle ovat epäonnistuneet. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kleptokratia